Shamanismin voima mielen ja kehon sairauksien parantamisessa Lataa tulostettava versio
Sandra Ingerman
Lyhyt katsaus shamanismiin
Shamanismi on ihmiskunnan vanhin henkinen perinne. Monet antropologit uskovat shamanismin harjoittamisen ulottuvan yli 100 000 vuoden taakse menneisyyteen.
Sana “shamaani” tulee siperialaiselta tunguusi-heimolta ja se tarkoittaa henkiparantajaa tai henkilöä, joka näkee pimeässä. Shamanismia on harjoitettu Siperiassa, Aasiassa, Euroopassa, Afrikassa, Australiassa, Grönlannissa sekä alkuperäisheimojen keskuudessa Etelä- ja Pohjois-Amerikassa.
Shamaani on mies tai nainen, joka käyttää kykyään nähdä “vahvalla silmällä” tai “sydämellä” matkatakseen näkymättömiin todellisuuksiin. Shamaani on suorassa vuorovaikutuksessa auttajahenkien kanssa keskittyessään sairauden henkiseen puoleen ja suorittaessaan sielunpalautuksia, noutaessaan kadotettua voimaa kuten myös poistaessaan henkisiä tukkeumia. Shamaani myös ennustaa yhteisölle. Shamaanit ovat aiemmin toimineet ja toimivat edelleen parantajina, lääkäreinä, pappeina ja papittarina, psykoterapeutteina, mystikkoina ja tarinankertojina.
Shamanismi opettaa meille kaiken olevan elollista ja omaavan hengen. Shamaanit puhuvat elämänverkosta, joka yhdistää kaiken elämän ja hengestä, joka elää kaikissa olioissa. Kaikki maanpäällä oleva on yhteydessä keskenään ja mikä tahansa uskomus, jonka mukaan olemme erillisiä muista elinmuodoista, sisältäen maan, tähdet, tuulen, jne., on pelkkää harhakuvaa. Shamaanin rooli yhteisössä on ylläpitää sopusointua ja tasapainoa ihmisten ja luonnonvoimien välillä.
Shamaanit suorittavat monenlaisia seremonioita. He johtavat seremonioita toivottaakseen lapset tervetulleiksi maailmaan, vihkivät aviopareja ja auttavat ihmisiä siirtymään hyvään paikkaan kuoleman koittaessa. He johtavat seremonioita, joissa surraan rakkaiden kuolemaa. On tärkeitä initiaatioseremonioita, joita suoritetaan ilmaisemaan tiettyjä siirtymiä ihmisten elämässä kuten astuminen lapsuudesta aikuisuuteen.
Yksi tärkeimmistä shamaanin suorittamista seremonioista on nimeltään shamanistinen matkanteko. Shamaani on mies tai nainen, joka vaihtaa tietoisuudentilaansa ja matkustaa ajan ulkopuolelle piilotettuihin todellisuuksiin, joita monet kutsuvat ei-tavallisiksi todellisuuksiksi. Itse pidän ei-tavallista todellisuutta rinnakkaisena maailmankaikkeutena omallemme. Australian aboriginaalit kutsuvat ei-tavallista todellisuutta Uniajaksi. Sitä kutsutaan myös Toiseksi Maailmaksi kelttitraditioissa.
Näissä piilotetuissa todellisuuksissa on auttajahenkiä, myötätuntoisia henkiä jotka tarjoavat opastustaan ja parannusapuaan kaiken maanpäällä olevan elollisen hyväksi.
Tyypillisesti shamaanit käyttävät jonkinlaista lyömäsoitinta, varsinkin rumpua tai helistintä, siirtyäkseen muuttuneeseen mielentilaan joka sallii shamaanin vapaan sielun matkata näkymättömiin maailmoihin. Australiassa näet shamaanien myös käyttävän didgeridoota ja/tai lyömäkeppejä. Jotkut traditiot käyttävät tikkuja tai kelloja. Lapin ja Norjan saamelaiset käyttävät myös joikaamista.
Tieteellisen tutkimuksen mukaan ollessamme normaalissa tajunnantilassa meidän aivojemme aallot ovat beta-tilassa. Mutta kun shamaani tai shamanismin harjoittaja kuuntelee rytmistä tai monotonista rummutusta, aivoaallot hidastuvat, ensiksi alfa-tilaan, mikä on tietoisuuden kevyt, meditatiivinen tila ja sitten syvempään tilaan nimeltään theta-tila. Tämä on tila, mikä sallii shamaanin sielun matkata vapaasti näkymättömiin maailmoihin, missä on pääsy auttajahenkien luo.
Tutkittaessa shamanistisia perinteitä ympäri maailman, huomataan niissä olevan yhteispiirteenä kolme tasoa, joista puhutaan ja joita myös kuvataan erilaisissa maalauksissa ja muunlaisissa taideteoksissa. Shamaanit matkaavat salattuihin maailmoihin, jotka tunnetaan Alisena, Keskisenä tai Ylisenä. Sekä Alisessa ja Ylisessä on useita eri tasoja ja ne sijaitsevat ajan ulkopuolella.
Shamanismi on suoran kokemisen systeemi. Kaikki shamaanit saattavat kuvailla kokemuksiaan eri tavoin. Ja se, kuinka kukin tulkitsee ja havainnoi erilaiset kokemukset, kertoo siitä kuinka kauniita ne kaikki ovat.
Näkymättömien valtakuntien ei-tavallisessa todellisuudessa on paljon auttajahenkiä, jotka voivat auttaa shamaania yksilöiden, yhteisöjen ja planeetan parantamisessa.
Kaksi yleisintä henkilajia, jotka työskentelevät yhdessä shamaanin kanssa ovat voimaeläimet, joita kutsutaan myös suojelushengiksi, kuten myös ihmismuodossa esiintyvät opettajat.
Shamanistisissa kulttuureissa uskotaan, että syntyessään ihmiselle tulee ainakin yksi voimaeläin, joka pysyy kanssamme auttaen meitä pysymään henkisesti ja fyysisesti terveenä sekä suojelee meitä. Nämä voimaeläimet muistuttavat kristinuskon suojelusenkeleitä.
Toinen shamaanien kanssa työskentelevä auttajahenki on ihmismuotoinen opettaja. Nämä ovat tyypillisesti kulttuurin jumalia ja jumalattaria, uskonnollisia hahmoja ja esi-isiä, jotka haluavat auttaa.
Nämä auttajahenget työskentelevät shamaanin kanssa tuodakseen parannusta yksilöille, yhteisölle ja ympäristölle. Auttajahenkien puoleen käännytään myös, kun tarvittaan tietoa.
Sairaus shamanistisesta näkökulmasta
Shamaanit katsovat sairauden henkistä puolta. Sairaus voi ilmentyä henkisellä tai fyysisellä puolella, mutta shamaani etsii henkistä epätasapainoa tai ristiriitaa.
Shamanistiselta katsantokannalta on olemassa kolme klassista sairauden aiheuttamaa. On olemassa lukemattomia parannusseremonioita, joita voidaan suorittaa paranemisen luomiseksi. Shamaanin auttajahenget diagnosoivat syyn ja auttavat sitten suorittamaan tarvittavan hoidon paranemisen aikaansaamiseksi. Shamaani toimii kuten “ontto luu” jolloin hän yhtyy auttajahengen ja maailmankaikkeuden voiman kanssa kanavoidakseen parantavia energioita.
Sairauden kolme syytä ovat voiman menetys, sielunmenetys, ja henkinen tunkeutuja. Tyypillisesti tapahtuu näiden asioiden kombinaatio. Harvoin näet ihmisen, jolla on vain sielunmenetys tai vain henkinen tunkeutuja.
Ihmisten maailmaan katsovilla auttajahengillä on usein katsantokulma, jota shamanismin harjoittaja ei voi nähdä. Sen vuoksi shamaanit työskentelevät yhteistyössä auttajahenkien kanssa suorittaessaan parannustyötä.
Voiman menetys
Yksi sairauden aiheuttajista on voiman menetys. Tällöin ihminen menettää häntä suojelleen voimaeläimen tai vartijahengen. Tyypillisiä oireita voiman menetyksestä ovat krooninen masennus, jatkuvat itsetuhoajatukset, krooninen sairaus ja jatkuva epäonni.
Kun shamaanille on näytetty, että on tapahtunut voiman menetys, on olemassa monia eri seremonioita, joita voidaan suorittaa pois lähteneen voimaeläimen tai vartijahengen hakemiseksi, jotta voima ja suojelus saadaan palautettua.
Yli kolmenkymmenen vuoden opettamisen ja shamanismin harjoittamisen jälkeen, olen edelleen vaikuttunut tämän yksinkertaisen seremonian voimasta. Olen nähnyt itsemurhaa hautovien ja masentuneiden ihmisten parantuvan, kun auttajahenki on palautettu heille.
Henkien tunkeutuminen
Usein kun henkilöltä puuttuu auttajahenki tai tärkeä osa elinvoimaa, hänen kehossaan on reikä. Koska maailmankaikkeus ei voi sietää tyhjyyttä, jotain voi tulla täyttämään tuota tilaa. Shamaanit voivat havaita henkisen tunkeutumisen, joka on tullut asiakkaaseen, joka kärsii voiman tai elinvoiman menettämisestä.
Henkiset tunkeutumiset ovat tulosta negatiivisista ajattelumuodoista. Alkuperäiskulttuureissa ihmiset ovat ymmärtäneet eron energian ilmaisemisen ja lähettämisen välillä. Länsimaisessa kulttuurissa me emme usein ymmärrä tätä eroa.
Meille on tärkeää ilmaista meidän vihamme, turhautumisemme, surumme, jne. Mutta usein me lähetämme näitä energioita itseemme, muihin ja ympäristöön kuten psyykkisiä nuolia. Ja nämä energiat voivat luoda shamaanien henkisiksi tunkeutumisiksi kutsuttuja tiloja.
Henkisen tunkeutumisen merkkinä voi olla paikallinen ongelma, kuten jossain kohti oleva kipu tai joku syövänmuoto. Koska shamaanit eivät tee eroa tunneperäisten ja fyysisen sairauksien välillä, henkinen tunkeutuminen voi tulla ilmi kroonisena vihana tai masennuksena.
Tällaisen henkisen ongelman hoidossa shamaani työskentelee auttajahenkiensä kanssa selvittääkseen henkisen tunkeutumisen luonteen ja sijainnin. Ja sitten shamaani suorittaa ekstraktion, jossa tunkeutuja poistetaan.
Kun aloitin shamanistisen parantamisen 1980-luvulla, erikoistuin ekstratioon ja olin hyvin menestyksekäs syövän, masennuksen ja jopa kroonisen väsymyksen hoidossa tehdessäni tätä työtä. Huomasin myös tämän parannustavan sopivan naisille, joilla oli vaikeuksia raskaaksi tulemisen kanssa.
Shamaanit parantavat sekä eläviä että edesmenneitä. He auttavat edesmenneitä tekemällä psychopomp-työtä.
Tämä sana tulee kreikankielen sanasta psychopompous, joka kirjaimellisesti tarkoittaa sielujen johtajaa. Kuollessamme tapahtuu tavallisesti rauhallinen siirros ylimaalliseen todellisuuteen. Shamanistisen ymmärryksen mukaan jonkun kokiessa traumaattisen kuoleman, kuten murhan, onnettomuuden, sodan, huumeiden yliannostuksen, tai itsemurhan seurauksena, voi olla mahdollista, että sielu tarvitsee apua siirroksessa ylimaallisiin todellisuuksiin. Syy tähän on, että sielu saattaa olla hämmentynyt kuollessaan ja jää tänne, keskiseksi maailmaksi kutsumaamme paikkaan.
Henki, joka on jumissa keskisessä, voi joko vain vaellella tässä maailmassa tai se voi mennä sisään ihmiseen, jolta puuttuu osa elinvoimaansa tai voimaansa. Ja tästä voi seurata possessio. Tämä on shamanistiselta katsantokannalta katsoen yksi skitsofrenian tai sivupersoona-häiriön syy.
Tällaisessa tapauksessa shamaanin tehtävä on suorittaa depossessio, jossa hän johdattaa hengen pois keskisestä ylimaalliseen todellisuuteen.
Monissa alkuperäiskansakulttuureissa ei ole tällaisia henkisiä sairauksia, joita meillä on länsimaissa, koska kuolleiden saattamistyötä tehdään tavanomaisesti ihmisten kuollessa ja myös depossessio-työn tarve on hyvin ymmärretty.
Sielunpalautus: Kuinka shamaanit parantavat traumoja
Tehdessäni tutkimusta kirjaani Soul Retrieval: Mending the Fragmented Self varten, huomasin että useimmissa shamanistisissa kulttuureissa ympäri maailman uskotaan sairauden aiheutuvan sielunmenetyksestä.
Uskotaan, että aina kun kärsimme henkisen tai fyysisen trauman, osa meidän sielustamme lähtee kehosta selviytyäkseen kokemuksesta. Sielun määritelmä, jota käytän, on meidän perusolemuksemme, elämänvoima, se osa meidän elinvoimastamme, joka pitää meidät elossa ja kukoistavina.
Kulttuurissamme olevat traumatyypit, jotka voivat aiheuttaa sielunmenetystä, voivat olla minkälaista hyväksikäyttöä vain: seksuaalista, fyysistä tai henkistä. Muita syitä voi olla onnettomuus, sodassa oleminen, terrori-iskun uhrina olo, toimiminen omaa moraalia vastaan, luonnonkatastrofissa oleminen (maastopalo, hurrikaani, maanjäristys, tornado, jne), kirurgiset leikkaukset, riippuvuudet, avioero tai läheisen kuolema. Mikä tahansa tapahtuma, joka aiheuttaa järkytystä, voi aiheuttaa sielunmenetystä. Se, mikä aiheuttaa sielunmenetyksen yhdelle ihmiselle, ei välttämättä aiheuta sielunmenetystä toiselle. Shamaanit uskovat, että herätyskellot voivat aiheuttaa sielunmenetystä. Uskon, että me kaikki tiedämme, mitä he tarkoittavat.
On tärkeätä ymmärtää, että sielunmenetys on meille tapahtuva hyvä asia. Se on tapa, jolla selviydymme kivusta. Jos joutuisin pahaan auto-onnettomuuteen, niin viimeinen paikka jossa haluaisin olla sen tapahtumahetkellä, on oma kehoni. Minun psyykeni ei kestäisi sellaista kipua. Joten meidän psyykellämme on loistava itsesuojelumekanismi, missä osa meidän olemustamme tai sieluamme lähtee kehosta, jotta emme tunne kivun koko vaikutusta.
Psykologiassa puhutaan paljon dissosiaatiosta. Mutta psykologiassa emme puhu siitä mikä dissosioituu ja minne se pala menee. Shamanismissa me tiedämme, että sielunpala lähtee kehosta ja menee alueelle, jota shamaanit kutsuvat epätavalliseksi todellisuudeksi, missä se odottaa, että joku saapuu henkien valtakuntiin ja mahdollistaa sen palautumisen.
Vaikka sielunmenetys on selviytymismekanismi, shamanistiselta näkökannalta ongelmana on, että lähtenyt sielunpalanen ei tavallisesti palaa itse takaisin. Sielunpala saattaa olla eksynyt, tai joku on voinut varastaa sen, tai se ei tiedä, että traumatilanne on ohitse ja on turvallista palata.
Shamaanin rooli on aina ollut mennä muuttuneeseen tajunnantilaan ja jäljittää, minne sielunpala on paennut muissa todellisuuksissa ja palauttaa se asiakkaan kehoon.
Sielunmenetyksellä on monia tavallisia oireita. Yksi yleisimmistä on dissosiaatio, missä ihminen ei tunne olevansa täysin kehossaan ja elossa taikka täysin kiinnittyneenä elämään. Muut oireet sisältävät kroonisen masennuksen, itsemurha-aikomuksia, traumaperäisen stressihäiriön, ongelmia immuunipuolustuksessa, ja surun, joka ei lopu. Riippuvuudet ovat myös merkki sielunmenetyksestä, etsiessämme ulkopuolisia lähteitä täyttämään sisällämme olevat tyhjät tilat, oli se sitten aineiden, ruuan, ihmissuhteiden, työn tai ostosriippuvuuden kautta. Aina kun joku sanoo, ettei ole enää ollut vanha itsensä tietyn tapahtuman jälkeen ja he eivät tarkoita tätä hyvässä merkityksessä, niin sielunmenetys on mahdollisesti tapahtunut.
Voit todellakin nähdä, kuinka paljon sielunmenetystä tapahtuu nykyään, kun pidämme rahaa tärkeämpänä kuin elämää. Aina kun joku sanoo, että meidän on pakko tappaa muita elinmuotoja materiaalisen voiton vuoksi, tuon ihmisen täytyy kärsiä sielunmenetyksestä. Aina kun joku tuntee että vielä yhden auton osto tai materiaalisten esineiden kokoaminen tuo onnellisuutta, tuo ihminen kärsii sielunmenetyksestä. Kuten voit huomata, meitä vastassa on paljon planeettatason sielunmenetystä tänään katsoessasi, kuinka me käyttäydymme toisiamme ja muuta elämää kohtaan.
Kooma on myös sielunmenetys. Mutta koomassa on suurempi osa sielua poissa kehossa kuin kehossa. Kooman kanssa työskentely on hyvin monimutkaista näinä päivinä monista syistä. Shamaanilla on oltava taitoa selvittääkseen, mihin suuntaan sielu koettaa mennä. Haluaako sielu palata kehoon vai tarvitseeko se apua lähteäkseen maailmasta, mikä johtaisi potilaan kuolemaan? Tästä aiheesta on paljon sanottavaa ja se on tämän artikkelin aiheen ulkopuolella.
Näinä aikoina on herännyt uudelleen kiinnostus shamanismin harjoittamiseen. Meillä on nyt monta sataa shamanistista harjoittajaa, jotka ovat tuomassa takaisin sielunpalauttamisen harjoittamista kulttuuriimme. Ja minä olen kerännyt monta tapauskertomusta menestyksekkäistä parantumisista erilaisista tunneperäisistä ja fyysisistä ongelmista.
On mielenkiintoista huomata, että koska sielunmenetys ymmärrettiin shamanistisissa kulttuureissa, niin ihmisille, jotka kärsivät traumasta, tehtiin sielunpalautus kolmen päivän sisällä trauman tapahtumisesta. Nykyään, koska emme ole harjoittaneet sielunpalautusta, harjoittajat menevät takaisin kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä tai neljäkymmentä vuotta tai jopa enemmän etsiessään kadonneita sielunpaloja.
Shamanistisissa kulttuureissa ihmiset myös tiesivät, mikä oli epätasapainossa heidän elämässään, mikä saattaisi aiheuttaa sairautta tai jonkun ongelman.
Meidän kulttuurissamme emme ole tietoisia siitä, mikä on henkisessä epätasapainossa ja luo sairautta. Ja usein meidän sielunmenetyksemme on tapahtunut niin nuoressa iässä, että emme ole tietoisia niistä alitajuisista kaavoista, joita toistamme elämässämme ensimmäisen sielunmenetyksen seurauksena. Me koetamme aina saada takaisin sielumme. Ja teemme tämän toistamalla samaa traumaa uudelleen ja uudelleen. Elämäntarinassamme olevien ihmisten nimet saattavat muuttua, mutta tarina pysyy usein samana.
Ihmisten ollessa enemmän läsnä kehoissaan ja maailmassa, he tulevat enemmän tietoiseksi käytöksestään, joka saattaa olla epätasapainossa tai ristiriidassa. Ollessamme turtuneita voimme tietää että asiat maailmassa eivät ole kunnossa, mutta voimme helposti saada huomiomme pois muutoksen tarpeen tunteesta. Kun olemme täysin kokonaisia, ei ole paikkaa minne paeta ja olemme valmiimpia muuttamaan elämäämme.
Uskon, että sitten kun henkilö on saanut sielunpalansa takaisin, hänellä on työtä tehtävänään. Jos henkilö on jo tehnyt paljon henkilökohtaista työtä, sielunpalautus voi olla työn loppupiste. Mutta jos näin ei ole, silloin sielunpalautus voi olla työn aloitusajankohta.
Minkä tahansa shamanistisen parantamistyön jälkeen on asiakkaan itse aika huolehtia siitä, kuinka hän elää terveellistä elämää ja vetää puoleensa terveellisiä ihmissuhteita, jotka tukevat kokonaisuutta ja paranemista täynnä olevaa elämää. Kuinka haluamme käyttää meille sielunpalautuksessa takaisin tullutta energiaa ja elinvoimaamme luodaksemme myönteistä nykyisyyttä ja tulevaisuutta itsellemme? Ja kuinka tuomme innon ja tarkoituksen takaisin elämäämme, jotta voimme kukoistaa pelkän selviytymisen sijaan? Kutsun näitä kaikkia aiheita ”elämäksi parantumisen jälkeen” ja ne ovat hyvin tärkeitä sielunpalautuksen jälkeisen pitkäaikaisen paranemisen luomisessa.
Olen kirjoittanut henkisistä harjoitteista, joita voimme käyttää elämässämme luodaksemme positiivista nykyisyytä sekä tulevaisuutta kirjoissani Welcome Home: Following Your Soul’s Journey Home, Medicine for the Earth: How to Transform Personal and Environmental Toxins ja How To Thrive in Changing Times.
Tämä on tärkeää työtä näinä aikoina joina elämme. Maa haluaa lapsensa kotiin ja hän haluaa heidät kotiin nyt. On aika palata jälleen kotiin ja ottaa meidän oikeutettu paikkamme maapallolla. On synnyinoikeutemme täysin ilmaista sielujamme ja luoda maailma, jossa haluamme elää. Ja on synnyinoikeutemme loistaa niin kirkkaasti kuin tähdet yläpuolellamme. On aika jakaa meidän valomme jälleen maailmaan.
Tekijänoikeudellisesti suojattu © 2012 Sandra Ingerman. Kaikki oikeudet pidätetään.
|
|