Uutisia muuttumisesta, helmikuu 2018 Lataa tulostettava versio
Kerroin pari kuukautta sitten kirjoittavani kirjaa nimeltä “The Book of Ceremony”, jonka Sounds True tulee julkaisemaan. Kirjoitan kuukausittaisen kolumnini ajoissa lähettääkseni sen ajoissa kääntäjillemme, jotka ovat anteliaita aikansa suhteen.
Kirjoitusaikatauluni on tiukka kirjani seuraavan editointivaiheen vuoksi ja lisäksi minun täytyi saada helmikuun kolumnini valmiiksi tammikuun puolessa välissä. Tämän vuoksi päätin julkaista uuden vuoden toivotukseni Facebookissa ja näyttää sen myös tämän kuun kolumnissani.
Tiedän, että monet tämän kolumnin lukijoista eivät ole Facebookissa, eivätkä täten näe päivänseisaus- ja päiväntasausviestejäni.
Toivon tämän antavan sinulle jotain. Jos olet jo lukenut sen, niin ehkä huomaat jotain, mitä et huomannut ensimmäisellä lukukerralla.
Ennen kuin menen pidemmälle, haluan puhua siitä, mitä tarkoitin syvemmälle menemisellä. Sain monta pyyntöä, joissa pyydettiin lisäselvennystä. Tätä on vaikea selittää sanoin. Syvälle sukeltaminen on enemmänkin tunne, jossa tunnet kaikkien lukemiesi ja kuulemiesi oivallusten vajoavan syvälle soluihisi siten, että elät työtä sen sijaan, että miettisit, kuinka tehdä harjoituksiasi. Kyseessä on orgaaninen prosessi, jota ei voi selittää.
Sinun tulee työstää lävitse projektioita, joita heijastat muihin, työstää anteeksiannon teemoja, oppia rakastamaan itseäsi ja huolehtimaan itsestäsi ja käyttämään sanoja, ajatuksia ja päiväunelmia siunauksina kirouksien sijaan. Sinun tulee lopettaa muiden syyttäminen siitä, mikä ei toimi elämässäsi ja maailmassa ja tehdä harjoituksesi päivittäin. Silloin pääset vajoamaan kirkkaaseen vajoon, jonne olen koittanut viedä sinut transfiguraatiotyössä. Aiemmin mainitsemani tietoisuuden tilat (ja nämä ovat vain muutama monista) tulee muuntaa ja työstää, ennen kuin sinusta tulee “kävelevä tähti”.
Alla on, mitä kirjoitin Facebookiin uuden vuoden viestinäni:
Olemme siirtymässä Uuteen vuoteen! Tunen ihmisiä, joilla on vaikeuksia löytää sanoja vuoden 2018 tervehtimiseen. Monille meistä kliseinen onnellisen uuden vuoden toivottaminen ei sovi. Tiedämme, että tulemme olemaan nykyisessä initiaatiossamme pitkän aikaa.
Olen varma, että on kehittyneitä olentoja, jotka voivat katsoa ulkomaailmassa näkemiemme traumojen ohitse. Heidän sisäinen maisemansa on niin täynnä kauneutta, että he näkevät vain kauneutta kaikkialla. Me muut työskentelemme tämän asian kanssa!
Sanoista tulee konstikkaita. Minua haastateltiin vähän aikaa sitten kokoontumisessa. Haastattelija kysyi minulta, uskonko shamanistien uskovan myönteiseen ajatteluun. Hänen kysymyksensä perustui siihen, kuinka opetan että shamanistisissa kulttuureissa olevat ihmiset olivat huolellisia niistä sanoista, joita he sanoissaan, ajatuksissaan ja päiväunissaan puhuivat hiljaisesti itselleen ja muille ihmisille.
Vastasin sanomalla, että shamaanit olivat ensimmäisiä ihmisiä, jotka opettivat neuroplastisuudesta. Sanoin, etteivät shamaanit opettaneet tai puhuneet positiivisesta ajattelusta. He kehottivat meitä miettimään mitä sanoja, ajatuksia ja päiväunelmia ilmaisemme hiljaa tai ääneen siunatessamme tai kirotessamme itseämme, muita ja planeettaa.
Siirtyessämme vuoteen 2018 tätä asiaa on mielenkiintoista pohtia. Käytätkö sanojasi, ajatuksiasi ja päiväunelmiasi siunauksina vai kirouksina?
Kirjoitin paljon talvipäivänseisauskirjoituksessani joulukuun 21. päivänä. Kirjoitin myös paljon tammikuun Uutisia muuttumisesta -kolumnissani. http://www.sandraingerman.com/tnfinnishjanuary2018.html
Tervehtiessämme vuotta 2018 haluan kertoa sinulle muutamia tarinoita. Ne saattavat puhutella sinua monilla tasoilla, ja jos näin käy, omaksu niiden opetus. Jos ei, anna niiden soljua ohitse.
Aikaisella 1970-luvulla minulla oli pieni maahantuontiyritys kahden ystäväni kanssa, joiden kanssa asuin Haight Ashburyssa. Matkasimme Meksikoon ja takaisin tuoden takaisin joitain vaatteita ja sandaalaita, joita möimme kirpputorilla. Emme olleet bisnessihmisiä ja olimme todellisia hippejä sanan jokaisessa merkityksessä. Emme puhuneet espanjaa, joten meillä oli kaksi ihmistä kulkemassa mukanamme auttamassa matkoillamme. Ilmeisistä syistä yrityksestämme ei ikinä tullut menestyksekästä.
Yksi miehistä, joka kulki mukanamme, oli nimeltään Tubby. Hän oli mitä herttaisin sielu, jonka voi tavata. Hänet tuomittiin San Quentinin vankilaan pitkäksi aikaa murhasta, jota en usko hänen tehneen, mutta en voi todistaa mitään, mitä hänen menneisyydessään on tapahtunut. Mutta voin sanoa hänen olleen täynnä kaunista valoa. Hän sai nimekseen Tubby, koska painoi yli 130 kiloa.
Olimme uimassa valtameressä Mazatlánissa, missä oli voimakas virtaus. Viimeiset sanat, jotka muistan Tubbyyn huutaneen minulle, olivat: “Sandy, mitä tähänsä tapahtuukin, älä panikoi.” Olin alkamassa hätäilemään, koska aallot olivat niin myrskyisiä ja virta oli vetämässä minua veden alle. Räpiköin, enkä pystynyt hengittämään, mutta muistin Tubbyn sanat ja toistelin itselleni: “Mitä tahansa tapahtuu, älä panikoi.” Siinä vaiheessa menetin tietoisuuteni ja uin lävitse kauniin loistavan tunnelin, joka johdatti minut ei-tavalliseen puutarhaan, jonka kuvailuun minulla ei ikinä tule olemaan sanoja. Siellä oli kivipenkki, jolla istuin. Kuulin musiikkia, jota ei voi toistaa tässä ulottuvuudessa. Olin täynnä ehdotonta rakkautta ja rauhaa – sanoilla ei ole merkitystä kuvailemaan kokemaani tietoisuudentilaa. Katsoin Jumalaa suoraan silmiin.
Tehtyäni niin, Jumala, jumalatar, valtameri, sisäinen henkeni tai jokin ylimaallinen voima, heitti minut vedestä ja huuhtouduin rantahietikolle.
Kokemukseni opetus on minulle, että kokiessamme tietoisuuden uuden ulottuvuuden henki johdattaa meidät pois vaaralliselta matkalta ja huuhtoo meidät rannalla, missä voimme tuntea maan kauneuden ja lämmön.
🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹
Yksi Tubbyn minulle kertomista opetuksista liittyi elämään San Quentinissa. Luulen tämän olleen vuonna 1973, joten uskon maailman muuttuneen niistä ajoista. Hän kertoi minulle, että vanginvartijat kontrolloivat vankeja luomalla tapahtumia, jotka erottivat vankeja toisistaan. Vartijat tiesivät, että jos vangit seisoisivat vahvasti yhdessä, niin heitä ei voisi kontrolloida. Sen vuoksi he loivat valetappeluita, jotka erottivat rodulliset yhteisöt vankilassa siten, että vartijoiden ei tarvinnut huolehtia vankien kontrolloinnista, koska vangit tappelivat keskenään.
Olettekohan lukeneet Facebookissa olevia viestejä shamanistiselta yhteisöltä? Monet seisovat vahvoina yhdessä, mutta myös henkisen yhteisön jakautuminen on kasvamassa. Ihmettelen, onko jokin voima ajamassa tätä jakautumista, koska olemme vajoamassa jakautumisen transsiin. On hyvin tärkeää tutkia heijastamiamme asioita tällä hetkellä. Tubbyn kertomassa on syvällinen opetus. Vaikkemme ole samaa mieltä toistemme kanssa, voimme seisoa yhdessä rintamassa ja aiheuttaa muutoksen.
🌈🌈🌈🌈🌈🌈🌈🌈🌈
Yksi opiskelijoistani/ikätovereistani kertoi minulle tämän tositarinan monia vuosia sitten, ja sen on jossain vanhemmista kirjoistani.
Santa Fessa meillä on new age -kirjakauppa, johon monet yhteisön jäsenet kerääntyvät. Se on selviytynyt ja kukoistanut myös nettikirjakauppojen aikakautena. Yhtenä päivänä oppilaani oli kirjakaupassa ostamassa jotain. Tiskillä on tiibetiläinen nunna, joka oli maksamassa ostoksistaan. Hän säteili puhdasta valoa ja iloa silmiensä ja olemuksensa lävitse. Jotkin ihmiset tiesivät, että hän oli muuttanut maahan Tiibetistä, missä kiinalaiset olivat pitäneet häntä vankina. Häntä oli kidutettu kamalilla tavoilla. Joku kirjakaupassa sanoi: “Olet sellainen ilon ja valon ilmentymä, että kuinka olet voinut parantua sellaisesta kidutuksesta ja tuskasta.” Hän vastasi, että oli toistanut tätä mantranaan 24/7:
“Olen kiitollinen kaikesta. Minulla ei ole mitään valitettavaa.”
Mitä tuohon voi sanoa?!!! Mikä opetus!
💖💖💖💖💖💖💖💖
Tervehtiessämme uutta vuosituhatta vuodenvaihteessa 2000, istuin aviomieheni kanssa nurmikollamme puoliltaöin. Soitin tiibetiläistä kulhoani meidän tervehtiessämme uutta vuotta. Kun soitin kulhoani, punainen kettu tuli ja istui puolen metrin päässä meistä. Opetuksena oli, että jokainen luonnonolento rakastaa musiikkia! Laulakaamme, musikoikaamme ja tanssikaamme enemmän!
🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶🎶
Minä yksinkertaisesti jumaloin isääni Aaron Ingermania. Hän kuoli 97-vuoden iässä. Hänen psyykkiset lahjansa olivat edistyneempiä kuin minulla, hän omasi mitä ihmeellisimmän viherpeukalon ja eläimet kertakaikkiaan rakastivat häntä. Hän kasvoi New Yorkin lower East Sdiella laman pimeinä päivinä. Hän oli pieni mies, mutta vahva. Hän oli minun pituiseni. Olen vain 160 cm pitkä. Voit kuvitella, kuinka paljon häntä kiusattiin. Minulle kerrottiin hänen isänsä olleen parturi jonkin sortin mafialle. Isoisäni kuoli ennen syntymääni, enkä saanut ikinä tavata häntä. Mutta hän opetti isälleni saman, mitä isäni opetti minulle, olla IKINÄ luovuttamatta. Minulle opetettiin nyrkkien käytön voima, mutta kehittyessäni opin, että enemmän saa aikaan säteilemällä valoa. Ensin minun täytyi kunnioittaa ja työstää lävitse heijastumiani ennen kuin pystyin astumaan vaoon, joka säteilee jokaiselle elävällä olennolle tällä mahtavalla Maalla.
🌠🌠🌠🌠🌠🌠🌠🌠🌠
Viimeiseksi, haluan kertoa joitain neuvoja äidiltäni, Lee Ingermanilta, joka kuoli 98-vuoden iässä. Hänen aivonsa toimivat paremmin kuin minun hänen kuollessaan ja kirkas valo loisti hänen silmistään. Hän eli hyvin raskaan elämän ja jokainen päivä toivoin, että hänellä olisi ollut helpompi elämä, koska rakastin häntä niin paljon.
Hänellä oli tiettyjä sanontoja, joita hän toisti kerta toisensa jälkeen. Tässä joitain viisauksia Lee Ingermanilta meidän kohdatessamme uuden vuoden ilot ja haasteet:
Tanssi kun voit. Tee kaikkea, kun vielä voit, koska jonain päivänä tulee olemaan liian myöhäistä.
Elämä on kallisarvoinen lahja! Kehosi on kallisarvoinen, kohtele sitä hyvin.
Tee Jumalan työtä.
Syö suklaata.
Kyllä kaikki lutviutuu (tämä oli vanha maahanmuuttajien sanonta, jota monet Venäjältä vainoa pakenevat New Yorkiin tulijat käyttivät). Tämä oli viisaus, jonka isoisäni välitti minulle ja äidilleni.
Ja lopuksi äitini ja minun uuden vuoden siunaukseni sinulle: “Tulkoon kaikki elämässäsi haluamasi sinulle helposti.” Äitini kuoli ennen kuin siirryimme näin myrskyisiin aikoihin. Olen iloinen, ettei hän joutunut näkemään tätä, se olisi lisännyt hänen tuskaansa.
Osa, jota en kertonut Facebook-päivityksessäni, on, että pyysin äidiltäni viestiä oppilailleni ennen hänen kuolemaansa. Yllä oleva siunaus on se, jonka hän kertoi minulle välitettäväksi teille kaikille.
Tiedän, ettei hänen viimeisillä sanoillaan ole paljoa merkitystä näinä päivinä. Esi-isämme välittävät meistä ja toivovat meille parastamme. Kunnioittakaamme heitä ja antakaamme heidän johdattaa meitä näinä pimeinä aikoina.
Kunnioitamme maata, vettä ilmaa ja tulta elämästämme ja jatkamme koko elämän verkon siunaamista.
Tervehtiessämme uutta vuotta vahvana maailmanlaajuisena yhteisönä, sanomme unelmoivamme hyvää elämää tämän mahtavan maan jokaiselle olennolle! Keskitymme siihen, kuinka siunaamme ja kuinka kiroamme. Matkustamme syvälle sisäiseen ylimaalliseen henkeemme, joka sanoo: “OLE RAKKAUS!”
🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏
Almanakan mukaan koimme täyden kuun tammikuun 31. päivä, eikä seuraavaa täyttä kuuta ole ennen maaliskuun ensimmäistä päivää. Vau!
Sylvia julkaisee tämän kolumnin aikaisin, joten he jotka ovat valmiita, tehkää valmistelutyönne ja tammikuun 31. päivänä luokaamme mitä kaunein ja häikäisevin valoverkko. Liity piiriimme, joka muodostuu ihmisistä ympäri maailman, jotka haluavat sinun laillasi parasta kaikelle elävälle. Transfiguroidu ja loista sisäistä valoasi ja rakkautta maan sisään ja lävitse siten koskettaen jokaista piirimme jäsentä ja kaikkea elämänverkossa.
Jos et ole valmiina liittymään tammikuun 31. päivä, niin sitten valitse mikä tahansa päivä. Jokaisena täytenä kuuna tekemämme transfiguraatioharjoitus on ajan ulkopuolella ja sitä pitäisi oikeastaan tehdä päivittäisenä harjoituksena. Joten liity mukaan ja lisää eksponentiaalisesti energiaa valoverkkoomme silloin kun voit.
Uudet Uutisia muuttumisesta -kolumnin lukijat toivotamme tervetulleiksi piiriimme ja pyydän teitä lukemaan “Ihmisvaloverkon luominen” -artikkelin kotisivulta saadaksesi ohjeet täyden kuun seremoniaamme.
Aiheita/Kommentteja
Jatkan kirjoittamista ihmisten ehdottamista aiheista. Tässä on kaksi hyvin erilaista aihetta, mutta mielestäni molemmat ovat tärkeitä jaettavaksi.
Heidiltä:
“Yksi kysymys on vaivannut minua jo kauan: Monissa artikkeleissa, työpajoissa, tapaamisissa ja kursseilla meitä kehotetaan astumaan eteenpäin ja palvelemaan, tulemaan aktiivisiksi sotilaiksi, auttamaan muuttamaan sosiaalisen ympäristömme tietoisuutta ja auttamaan planeetta Maata parantumaan ihmisten myrkyllisestä vaikutuksesta. Tämä kaikki on totta, mutta mitä seitsemänkymppinen nainen kuten minä, joka ei ole enää missään ammatissa tai sosiaalisessa ympäristössä, vaan elää hyvin yksinkertaista eläkeläisen elämää pienillä tuloilla, voi tehdä toimiakseen, tarjotakseen apuaan tai luodakseen muutosta tässä sairaassa maailmassa? Meditoin säännöllisesti ja olen osallistunut joillekin kursseillesi. Tunnen itseni kuitenkin avuttomaksi, hyvin pieneksi, ja kykenemättömäksi löytämään osalllistumistapaa. Voisitko sanoa aiheesta jotain? Olen varma, että meitä “hiljaisia avuttomia sivustakatsojia” on monta tässä aktiivisten ihmisten kasvavassa joukossa!”
Jos luet uudelleen joulu-, tammi- ja helmikuun kolumnini, löydät monia harjoitteita, joilla voit muuttaa tietoisuutesi tilaa ja siten myös auttaa kasvattamaan tietoisuutta maailmassa.
Meillä kaikilla on kohtalomme. Joitain ihmisiä kutsutaan osallistumaan sosiaaliseen aktivismiin. Joitain muita kutsutaan tekemään henkisiä harjoitteitaan yksin tai heidän yhteisöissään. Työ tapahtuu näkymättömillä tasoilla, joten meidän tulee luottaa shamaaneihin, jotka ovat 100 000 vuoden ajan opettaneet, että nämä harjoitukset muuttavat jokaista elollista elämän verkossa. Jäämme jumiin siihen, että haluamme nähdä nopeita tuloksia fyysisessä todellisuudessa. Todellinen muutoksen taika tapahtuu näkymättömissä maailmoissa ennen kuin ne ilmaantuvat fyysiseen ulottuvuuteen. Jatka työtäsi.
Oli todellinen ilo ja innoitus lukea viesti Carolelta, joka on yksi kolumnimme ranskankääntäjiä. Carolen tekstin ytimessä haluan lukea yleisöstä annetun kommentin, että hänellä ei ole oikeutta pitää työtä vain itsellään. Uskon, että tämä viesti kuuluu meille kaikille!
“On kunnia olla avuksi ja auttaa jakamaan viestejäsi. Näinä haasteellisina aikoina näitä tarvitaan enemmän kuin ikinä toivon juurruttamiseksi.
Olen itse kokenut paljon hajoamista ja eheytymistä viimeisten parin vuoden aikana ja olen nyt tilanteessa, jossa on paljon epävarmuutta, mutta voin selkeästi nähdä, että nyt minun on aika astua esiin ja jakaa lahjani, sen sijaan että piilottelisin taustalla omaamatta itsetuntoa osallistumiseen. Olen henkilökohtaisella tasolla oivaltanut, että minua on pelottanut jakaa liikaa valoa… ja liian kauan, tuntui kuin minulle ei olisi tilaa omana itsenäni, joten olen pysytellyt taustalla, välittäen perheestäni, samalla kun en ole ollut esillä ja puhunut, ollaakseni järkyttämättä järjestystä. Tunsin aina itseni ulkopuoliseksi, ja pidin henkiset lahjat omana tietonani, kommunikoiden luonnon kanssa ja saaden hänestä paljon voimaa. Koko vuoden ajan olen haastanut itseäni murtautumaan näiden pystytettyjen seinien lävitse, jotka ovat estäneet minua jakamasta todellista itseäni. Osa osalta. Muutama viikko sitten tähän tarjoutui loistava tilaisuus… Seisoin ylös ja lausuin kirjoittamani runon epäilystä, häpeästä ja pelosta noin 50 ihmisen ryhmälle. Tunsin itseni täysin alastomaksi, ja jonkun armon kautta puhuin selkeällä ja määrätietoisella äänellä, ilman äänen värisemistä tai punastelua. Seisoin sanojeni takana. Myöhemmin sain palautetta ihmisiltä, joita runo oli koskettanut, ja jotka kiittivät minua. Yksi nainen katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: “Sinulla EI ole oikeutta pitää tuota vain omana tietonasi!” Hänen sanansa ovat kanssani edelleen. Kesti hetken, mutta lopulta ymmärsin, etten tee palvelusta, jos en käytä inspiraation ja ilmaisun lahjaani vaan pidän kaiken sisälläni kritiikin tai huonon vastaanoton pelosta. Minun auttajani tekivät sen myös selväksi saadessani viestin, että tuomani hengen ominaisuudet tässä inkarnaatiossa ovat Rakkaus ja Ilmaiseminen. Aion kunnioittaa näitä avoimemmalla ja tarkoituksemmisella tavalla vuonna 2018.”
Kiitoksia Heidi ja Carole, että sain jakaa teidän lähettämämme sähköpostit. Ne koskettavat tärkeitä asioita, joiden kanssa olemme tekemisissä.
Tekijänoikeudellisesti suojattu 2018 Sandra Ingerman. Kaikki oikeudet pidätetään.