Uutisia muuttumisesta, heinäkuu 2018 Lataa tulostettava versio
Viime kuussa kuulin unessani: “Menetämme usein elämässämme otteen siitä, mikä on tärkeää.” Vaikka tämä ei ole minulle uusi opetus, niin se toimi minulle herättäjänä. Viestin ajankohta oli minulle täydellinen.
Lähdin silloin ensimmäiselle lomalleni vuosiin. Kuunnellessani meren taianomaista laulua sain saman viestin.
Minusta vaikuttaa, että shamanismin elpymisessä ja uuden kiinnostuksen syntyessä tätä voimakasta työtä kohtaan, tapahtuu liikettä, jota on sekä kaunista katsoa että samanaikaisesti aika pelottavaa todistaa.
Huomaan, että yhteisöllisessä kiihtymyksen kentässä ihmiset tempautuvat itsensä ulkopuolelle. Minun täytyy sisällyttää itseni tähän joukkoon. Koska olen niin tavoitettavissa julkisesti, huomioin kuumeisen energian, joka menee tähän työhön. Ja siitä shamanismin harjoittamisessa ei ole kyse.
Vuosien aikaan olen oppinut, että hakiessani liikaa apua, olen kokenut häiriöitä, jotka ovat vieneet minua pois kulkemaltani polulta. Tiettyjen elämänhaasteiden aikana tielläni kohti lyhyempää ja sulavampaa polkua kohti parantumistani, seisoi sen kuunteleminen, mitä muut ajattelivat ja mitä muut kehottivat minua tekemään.
Minun tulee pysyä keskittyneenä omaan ydinopetukseeni, jonka mukaan elämässä on tärkeää luoda syvä, rikas ja tarkoituksellinen sisäinen maailma. Keskityn siihen, etten tempaudu pois sisäisestä maailmastani, eikä minua vedetä itseni ulkopuolelle.
En ole löytänyt muita kuuntelemalla niitä jalokiviä, joita kohti minun oma sieluni on koittanut minua johdattaa. Ainut tapa tunnistaa nämä jalokivet on sukeltaa syvälle sisäänpäin. On ollut aikoja, jolloin olen menettänyt uskoni sisäiseen parantajaani, johon olen luottanut liikkuessani pois elämässäni kokemista haasteista ja muuttaessani niitä.
Shamanismin harjoituksessa monia viehättää eri parannustapojen käyttö ja yhteisön osana oleminen. Tämän tulee tapahtua samanaikaisesti, kun työskentelemme syvällisesti löytääksemme oman sisäisen maailmamme lahjat, vahvuudet ja kyvyt, jotka luulemme löytävämme sitoutumalla shamanististen ‘metodien’ oppimiseen.
Shamanismin harjoittaminen on orgaaninen prosessi. Olemme osa Maan organismia emmekä erillisiä siitä. Yhdessä muiden lajien kanssa muodostamme Maamme eri raajat ja elimet.
Jotta olemme osana elämän orgaanista prosessia, meidän tulee löytää sisäinen äänemme, sisäinen parantajamme ja haluta kohdata vanhat haavat, jotka vain sinä voit näkeä, tuntea ja kokea. On tärkeää siirtää itsesi kaikkien muiden projektioista ja muistaa taas, kuka sinä olet.
Kun Hoitoa maalle -koulutusteni osallistujat kysyvät minulta seuraavaa askelta, kerron, että nyt tulee vain syventää transfiguraatiotyötä ja jatkaa kertomaani henkilökohtaista työtä, jossa opitaan, kuinka olla terveellinen ja vastuuntuntoinen ihminen. Lopeta etsimästä enemmän “maagisia” työskentelytapoja. Tämä on totta monilla tasoilla.
Mutta shamanistisissa ja muissa henkisissä perinteissä ihmisiä ei johdatettu näin voimakkaaseen työhön ennen sisäänpäin katsomisen oppimista ja kehittyneen tavan saavuttamista siirtymisessä uuteen tietoisuuteen ja elämäntapaan maailmassa. Huomaan että monilla, ei kaikilla, keskittyminen harhailee sisäisestä työstä, jota meidän pitää tehdä, ja me lumoudumme ihmeiden luomisen tavoista ja yritämme löytää oikotien parantamiseen.
Jotta todella voimme työskennellä valon ja transfiguraation voiman kanssa, meidän tulee muuttaa elämäntapamme, identiteetti jossa havainnomme itsemme ja olla tietoinen siitä, kuinka paljon heijastamme muihin, kuinka paljon vältämme omia varjotilojamme ja lista jatkuu. Ilman näitä taitoja emme voi “elää tätä työtä”.
Ei ole tärkeää lopettaa uusien parannustaitojen oppimista, vaan kehittää sitä työtä, kuinka tutkimme itsemme syvimpiä kerroksia, joka johtaa orgaaniseen tapaan työskennellä valon kanssa, jotta voimme olla läsnäolo, joka loistaa.
Vuosien ajan olen halunnut opettaa joitain harjoitteita, jotka auttavat meitä avautumaan joihinkin edistyneisiin henkisiin harjoituksiin, kuten telepatiaan, aineiden luonnon muuttamista käyttäen siunauksia ja valoja, jne. Mutta olen tuntenut, että meillä on enemmän työtä tehtävänä, ennen kuin olemme valmiita.
Käytämme niin vähän aivojemme kapasiteetista. Meillä on lahjoja ja kykyjä, joita emme voi kuvitella villeimmissä unelmissammekaan. Meidän potentiaalimme ei ole käytössä.
Mielestäni syynä tähän on osin se, että sallimme itsemme harhautua ja tempautua pois itsestämme.
En halua enää menettää silmistäni sitä, mikä elämässä on tärkeää. Haluan jatkaa kauniiseen ja maagiseen sisäiseen maailmaani johtavan tutkimusmatkan syventämistä. Pyydän sinut seuraksi matkalleni.
Vietä tässä kuussa aikaa luonnossa, tee matka, meditoi, juo teetä ja mieti ja kysy itseltäsi kysymys: “Olenko kadottanut näkyvistäni sen, mikä elämässä on tärkeää?” “Keskitynkö liikaa ulkoisen maailman tapahtumiin, enkä keskity tarpeeksi oman sieluni kutsuun?” “Kuuntelenko sisäistä ääntäni?”
Huomioi, kuinka kuun eri vaiheet vetävät sinua aikoihin, jolloin sinua tuetaan tämän syvällisen sisäisen työn tekemisessä.
Jatka innoittavien kirjojen lukemista ja mene kursseille, jotka vetävät sinua puoleesi. Mutta älä unohda valon maagista siementä, joka kasvaa sisälläsi. Kuinka pysyt läsnä oman matkasi haasteille ja siunauksille?
Tunnen, että tässä on paljon mietittävää. Monet ihmiset puhuvat jännittävistä tietoisuuden muutoksista, joita maailmassa nähdään. Mikä keskustelu sinun on vietävä sisäiseen maailmaasi?
Täysikuu on heinäkuun 27. päivä. Mieti, kuinka voit viedä transfiguraatioharjoituksesi syvemmille tasoille sinun jatkaessasi sisäisen maailmasi tutkimista. Kun pystyt kehittämään harjoitustasi, muut lahjat ilmaantuvat tukemaan yhdessä tekemäämme voimakasta työtä.
Liittäkäämme sydämemme yhteen täyden kuun aikaan ja loistakaamme valoamme tavoilla, jotka todella vaikuttavat maan eläviin organismeihin.
Jos olet Uutisia muuttumisesta -kolumnin uusi lukija, ole hyvä ja lue “Ihmisvaloverkon luominen” kotisivulta.
Tekijänoikeudellisesti suojattu 2018 Sandra Ingerman. Kaikki oikeudet pidätetään.