Uutisia muuttumisesta, lokakuu 2013 Lataa tulostettava versio
Muutamana viime kuukautena kirjoittamani kolumnit ovat olleet aika runsaita ja syviä sisältäen opetuksia joita voit yhdistää elämääsi. Kuten kirjoitin jo vuosia sitten, minulla on erilaisia vaiheita kirjoittaessani tätä kolumnia. Joskus minusta tuntuu, ettei minulla ole enää mitään kirjoitettavaa. Välillä toistelen tiettyjä opetuksia. Ja sitten hiljaisten vaiheiden jälkeen saan uusia näkökulmia, joiden jakamiseen tunnen suurta innostusta.
Minulla on tunne, että viime kuukausina kirjoittamani asiat vaativat paljon sulattelua. Ole hyvä ja tarkastele joitain uusimpia kolumniani ja mieti, mitkä niissä jakamissani näkemyksistä puhuttelevat sydäntäsi ja sieluasi. Varmista, että saat yhdistettyä elämääsi niitä näkemyksiä, jotka ovat sinulle tärkeitä, jotta lopulta tunnet elämänlaatusi parantuneen. Kun tietoisuutesi muuttuu, tämä koskettaa ja resonoi koko elämänverkon lävitse.
Vuosien aikana olen kirjoittanut opetuksista, ilmestyksistä ja parantamisesta mitä olen saanut kävellessäni luonnossa. Asun muutaman kilometrin päässä Santa Fen keskustasta. Taloni alapuolella on kuivunut jokiuoma, joka kulkee useita kilometrejä kahteen suuntaan. Santa Fen kunnassa on laitonta aidata omistamansa maa, joten ihmiset saavat kävellä koko jokiuoman päästä päähän niin halutessaan.
Vaikka asuinympäristössäni on monia taloja, niin kun menee jokiuomaan ja kävelee siellä, ei voi nähdä ympäröiviä koteja. On suuri lahja elää paikassa, jossa voi päästä helposti luonnon keskelle ja olla täysin tietämätön ympärillä olevista asukeista.
Olen kävellyt tässä jokiuomassa niiden kahdeksantoista vuoden aikana, jotka olen asunut talossani. Joskus hölkkään jokiuoman lävitse vain liikunnan vuoksi ja annan mieleni vaellella. Ja joskus kävelen hitaasti todella yhdistyäkseni siellä olevien kasvien ja puiden hyvinvointiin. Jokiuoman ympärillä on katajia, erilaisia mäntyjä, virginianpoppeleita ja haapoja. Olen oppinut tuntemaan monia näistä puista ja vuosien aikana olen kokenut yhdistyneeni niin syvästi joidenkin niiden kanssa, että voin todellakin kutsua niitä ystävikseni. Joskus jopa ilman ollessa täysin hiljainen ja tyyni, lähestyessäni tiettyjä puita niiden lehdet alkavat liikkua kuin tervehtiäkseen minua.
Siellä on ikivanha mänty, joka on hyvin suurenmoinen ja vaikuttaa kukoistavan lävitse mitä äärimmäisten ilmaston muutoksien kuten kylmän, kuumuuden, tuulen ja tietenkin kuivuuden. Vanhuksille on jopa laitettu puun vierelle penkki tyynyjen kanssa joissa lukee “iäkkäille”. Tämä puu saa paljon rakkautta ja kunnioitusta paikallisilta asukeilta.
Joistakin puista olen huolissani. Näen niiden hieman kamppailevan. Työstän, jotten heijastaisi niihin kamppailua ja sairautta. Näen ne niiden ylimaallisessa valossaan ja kosken usein niiden runkoa tuntien syvästi puun kaarnan ja säteilen rakkautta ja valoa. Ja joskus kävelen jokiuoman lävitse hyvin keskittyneessä tilassa ja näen kaikki puut niiden ylimaallisessa valossaan.
Joskus, kun en tunne itseäni henkisesti tai fyysisesti hyvinvoivaksi, pyydän puita tunnistamaan minut omassa ylimaallisuudessani. Luonto on älykäs ja tunnistaa meidät. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin.
Kävellessäni jokiuoman lävitse kysymyksiä tai huolia mielessäni, huomaan että luonto jatkaa minulle enteiden näyttämistä. Rakastan enteiden kanssa työskentelyä, koska se on tapa kokea kuinka paljon maailmankaikkeus jatkuvasti antaa meille tukea. Maailmankaikkeus, auttajahenget ja luonto itsessään antavat meille aina tienviittoja elämämme polulle.
Ottaessasi käyttöön sen, mistä kirjoitin syyskyyn Uutisia muuttumisesta -kolumnissani aistiesi elävöittämisestä, tulet enemmän tietoiseksi enteistä ja merkeistä, joita sinulle näytetään.
Tämän nettisivuston kotisivulta voit löytää artikkelin, jonka kirjoitin aiheesta “Kuinka työskennellä enteiden kanssa”. Lupaan, että jos otat tämän työskentelyn osaksi elämääsi, tulet jälleen kerran muistamaan elämän maagisuuden.
Joskus olen kävellyt läpi jokiuoman rukoillen ja itkien kysyessäni apua saattamaan minut erityisen hankalien aikojen lävitse. Ja olen aina saanut jonkinlaisen epätavallisen merkin näyttäen, että maailmankaikkeus kuuntelee ja lähettää minulle apua.
Olen saanut kaksi kertaa ihmeellisiä enteitä ja haluan jakaa nämä kanssanne.
Monta vuotta sitten minulla oli haasteita ihmisen kanssa, johon olin yhteydessä henkisen yhteisöni kautta. Olin kävellyt juoksumatollani keskittyen tähän haasteeseen. Kuulin hyvän selvän viestin, joka kehotti minua menemään kävelylle jokiuomaan, jossa vastaanottaisin enteen.
Pysäytin juoksumaton, vaihdoin jalkaani ulkokengät ja aloitin kävelyn. Käveltyäni noin 10 minuuttia haukka tuli lehvästön lävitse, lensi aivan edestäni ja läimäytti päätäni siivellään. Heti sen jälkeen lensi perässä kolibri, joka syöksyi alas ja läimäytti päätäni siivellään. Sen jälkeen ne molemmat laskeutuivat oksalle, istuivat toistensa vieressä ja vain tuijottivat minua ikuisuudelta tuntuvan ajan. Kukaan ei liikkunut ennen kuin minuuttien jälkeen lopulta jatkoin kävelyäni. Voitko kuvitella haukan ja kolibrin istuvat oksalla hiljaisesti vieretysten kummankaan liikkumatta? Se oli ihmeellistä.
Minulta kesti jonkin aikaa ymmärtää saamani viesti. Ei ole aina yksinkertaista tulkita merkkejä ja enteitä. Mutta lopulta ymmärsin viestin. Ajoittain huomaan ajattelevani tuota kävelyä tulkiten haukan ja kolibrin ilmestymisen yliluonnollisena.
Kaksi vuotta sitten minulla oli suurena haasteena pitää huolta tuolloin 97-vuotiaasta isästäni. Minun piti tehdä päätöksiä, joita en tuntunut olevani tunnetasolla kykeneväinen tekemään. Saattokoti pystyi tukemaan minua joillain tasoilla. Mutta he eivät voineet tehneet tiettyjä päätöksiä puolestani.
Yhtenä päivänä menin jokiuomaan. Itkin ja rukoilun jonkinmoista apua ja merkkiä. Päivä, jolloin menin sinne, oli kylmä ja sateinen lokakuun päivä.
Matkatessani kohti kotia vauvakäärme luikerteli vaelluskenkäni ylitse. En voinut uskoa näkemääni. Olin niin järkyttynyt sillä hetkellä, etten ajatellut selkeästi. Kyykistyin nähdäkseni, jos se olisi ollut mato tai joku muu luonnonolento. Se oli käärme. Lokakuu ei todellakaan ole aika jolloin käärmeet syntyvät. Ja käärme ei olisi ulkona kylmänä ja sateisena päivänä. Mutta siinä se oli ilmielävänä. En voinut kieltää sen ilmaantumista.
Enne tarkoitti minulle, että jotain oli muuttumassa ja muuntautumassa. Näin sen todellisena merkkinä kuolemasta/uudelleensyntymästä. Ja todellakin, isäni kuoli pian sen jälkeen kun olin nähnyt enteen. Hän päätyi kuolemaan rauhallisen arvokkuuden tilassa. Se oli koko perheelleni uuden syntymisen ja muutoksen aikaa.
Miettiessäni kuinka paljon lahjoja olen saanut kävelyiltäni jokiuomassani, tunnen vahvasti että säännöllinen suhteeni tämän paikan hengen kanssa on tuonut minulle paljon merkkejä avuksi elämässäni. En vain kävele samaa polkua säännöllisesti, mutta kävelen myös kunnioittaakseni ja arvostaakseni kaikkea elollista tällä alueella.
Uskon, että täällä kasvattamani suhde luonnonolentojen kanssa on luonut niin voimakkaan ja vahvan kentän että se nostaa harson maailmojen välillä. Kätkettyjen valtakuntien avulla voin saavuttaa ohjausta ja tietoa siitä kuinka paljon minua rakastetaan ja tuetaan.
En ole aina elänyt paikassa, jossa minulla on mahdollisuus mennä luontoon suoraan ulko-oveltani ja kävellä pitkiä matkoja luonnossa. Kasvoin Brooklynissä ja lauloin talomme ulkopuolella olevalle puulle jokainen päivä. Puhuin sille päivittäin. Ja tunsin puun viestivän minulle takaisin.
Olen myös asunut San Franciscossa missä minulla oli suosikkikävelyreittini luonnossa, missä kasvatin niin vahvan suhteen luonnonolentoihin että tunsin siellä vahvaa tunnetta vastavuoroisesta jaetusta rakkaudesta ja tuesta.
Koetan tehdä selväksi, että voit rakentaa vastavuoroisesti kannustavan suhteen luonnon kanssa siitä huolimatta missä ikinä elätkin – kaupungissa taikka maaseudulla. Lähistölläsi on puistoja joissa voit kävellä. Siellä voi olla puu tai kasvi, johon voit säteillä rakkautta päivittäin. Lisäksi yläpuolella on taivas ja alapuolella on maa, joiden kunnioittamista voit jatkaa. Voit kunnioittaa kaikkia eläviä olentoja, joita kutsumme maaksi, ilmaksi, vedeksi ja auringoksi eläessäsi jokapäiväistä elämää. Ei ole väliä, missä elät.
Luonto tulee vastaamaan sinulle. Elämäsi tulee muuttumaan. Suhteesi maailmankaikkeuteen tulee muuttumaan huomatessasi sinulle annetut merkit jotka valaisevat polkuasi ja antavat sinun tietää olevan huomattu, tuettu ja rakastettu sen hengen puolesta, joka elää kaikissa asioissa. Mikä tärkeintä, syvä yhteytesi luonnon kanssa tulee täyttämään sieluasi.
Haukka, käärme ja sudenkorento käyvät usein luonani kävellessäni jokiuomassa ja myös kävellessäni muualla luonnossa, kun maailmankaikkeus koettaa lähettää minulle merkin. Kuka vierailee sinun luonasi? Tuuli antaa minulle voimakkaita viestejä ja olen tottunut luottamaan tuulen mukana kulkeviin viesteihin ja henkäyksiin tarvitessani ohjausta elämääni.
Etsi puisto, paikka luonnossa, ja yhdisty luontoon jokaisena päivänä. Rakentaessasi suhdetta huomaa kuinka maailmankaikkeus vastaa kysymyksiisi, haasteisiisi ja rukouksiisi.
Täysikuu on lokakuun 18. päivänä. Voit yhdistää sen mitä kirjoitin suhteen syventämisestä suhteeseesi kuun kanssa. Kuu tunnistaa sinut. Kunnioita kuuta, mene ulos ja laula kuulle, ja opi kuinka omat syklisi ovat sopusoinnussa ja ottavat vaikutteita kuunkierrosta.
Huomaa, kuinka kuu osallistuu Ihmisvaloverkon luomisseromoniaan, jota olemme tehneet kerta toisensa jälkeen jokaisena kuukautena vuodesta 2000 lähtien. Tee valmistelutyösi valmistellaksesi pyhä tila ja liiku tietoisuuden kohonneeseen tilaan ja liity maailmanlaajuiseen yhteisöön. Koe kuka olet ihosi takana – puhdasta henkeä, puhdasta valoa. Ja säteile sitä valoa läpi valoverkon maan sisään ja lävitse.
Jos olet Uutsisia muuttumisesta -kolumnin uusi lukija, ole hyvä ja käy lukemassa “Ihmisvaloverkon luominen”-teksti kotisivulla saadaksesi ohjeet täyden kuun seremoniaan.