Uutisia muuttumisesta, Syyskuu 2013 Lataa tulostettava versio
Meillä on paljon löydettävää syventäessämme yhteyttämme näkymättömiin, piilotettuihin valtakuntiin ja muodottomiin energioihin, joiden kanssa työskentelemme henkisessä harjoituksessamme.
Kuten kirjoitin viime kuussa, eksymme usein metodeihin ja meiltä jää tuolloin huomaamatta pinnan takana olevat tapahtumat ollessamme kosketuksissa näkemättömiin todellisuuksiin.
Usein yritämme seurata ohjeita siitä, kuinka suorittaa henkistä työtämme ja unohdamme ohjeiden vain auttavan meitä avaamaan oven. Mutta jossain vaiheessa päästäksemme ovesta lävitse ja näkemättömän todelliseen syvyyteen, meidän tulee luopua ohjeista ja metodeista. Koska “ohjeet” pitävät meidät pintakerroksissa ja rajoittavat meiltä todellisen etsintäretken henkien maailman kauneuteen. Ohjeet ja oppimismetodit voivat auttaa meitä matkamme aloittamisessa. Meidän kaikkien täytyy aloittaa jostain kohti. Kuitenkin jossain kohti meidän pitää päästää irti siitä, mitä olemme oppineet kursseilla sekä kirjoja lukemalla ja löydettävä oma tiemme.
Olemme hukuttautuneita aistiärsykkeisiin, jotka ovat osa elinympäristöämme. On vaikea löytää hiljaista tilaa missä henget, auttajahenget ja luonto voivat välittää meille tietoa sanattomilla tavoilla, joissa on sielumme syvimpiä kohtia koskettavaa tietoa. Emme voi pysyä pintatasoilla taikka ymmärtää järjellä henkien salaisuuksia.
Vuosien mittaan olen rohkaissut sinua työskentelemään oman luomistarinasi kanssa ja tapaamaan luojasi. Elokuun kolumnissani pyysin sinua kokemaan luomisen takana olevan energian.
Luomisen takana on energiaa, joka on sanojen tavoittamattomissa ja mitä emme voi järjellä ymmärtää. Sanojen poisjättäminen mahdollistaa meitä vastaanottamaan tarinan takana oleva viisaus, joka puhuttelee sielumme syvimpiä sopukoita.
Kävellessämme luonnossa tai puhuessamme elementtien hengille ja muille luonnon olennoille todellinen viisaus tulee lävitse tietona jota järjellinen ymmärrys ei tavoita. Tämä energeettinen tiedonsaanti koskettaa ymmärrystä jonka kanssa olemme syntyneet ja mikä toimii lannoitteena kasvullemme.
Sama on totta niistä teille jotka harjoittavat shamaanimatkoja. Jäämme usein helposti kiinni auttajahenkiemme antamiin visuaalisiin ja suullisiin viesteihin. Usein jätämme etsimättä sitä syvempää tarkoitusta, jota he koettavat jakaa kanssamme.
Initiaation tarkoituksena on kaivertaa pois se mitä on egomme ja persoonallisuutemme pinnalla, jotta hengen syvyys voi loistaa lävitsemme.
Elokuun kolumnissani laitoin ilmoitusosioon linkin Sparrow Hartin esseeseen nimeltään “Of Dreams and Dragonflies.”
Esseessään Sparrow Hart kertoo, kuinka hän oppi sudenkorennoilla olevan kaksi silmäparia joissa on 16 000 linssiä. Sparrow Hart pohti, kuinka sudenkorennot elävät maailmankaikkeudessa jota me ihmiset emme voi havaita taikka käsittää. Tämä sai minut pohtimaan asioita syvällisesti.
Ihmisinä meillä on sisäiset ja ulkoiset aistimme. Mutta läntisessä maailmassa me leikkaamme itsemme aistiemme syvyyden käyttämisestä.
Aloin miettimään, kuinka nykyaikainen maailma on vaimentanut aistijamme. Elämme ja työskentelemme ummehtuneissa ympäristöissä. Monet ihmiset käyttävät tuoksukynttilöitä ja keinotekoisia hajusteita peittääkseen ilman hajun.
Kuuntelemme musiikkia laitteistamme läpi päivän. Monet meistä elävät sellaisen ulkoisen melun ympäröimänä, ettemme voi kuulla kaunista linnunlaulua tai ääntä joka tulee tuulenvireestä, voimakkaasta tuulesta taikka sateesta.
Milloin olet viimeksi kuullut puun laulavan? Puut todellakin laulavat ja jos aukaiset “näkymättömät korvasi” voit kuulla ne.
Monet meistä eivät ole yhteydessä kehoihinsa, emmekä anna itsemme täysin kokea kaikkea mikä on ympärillämme.
Peitämme ruokamme maun niin monilla keinotekoisilla mauilla ja makeuttajilla, ettemme enää arvosta maan meille lahjoittamia tuoreita makuja.
Usein ympäröimme itsemme niin monilla esineillä, että aistimme kuormittuvat emmekä enää pysty ottamaan vastaan luonnollisen maailman kauniita näkyjä.
Ystäväni kertoi kuinka hän oli venematkalla joella Australian maaseudulla. Veneen opas yritti osoittaa turisteille kaukaisuudessa olevaa puuta, jossa oli käärme. Veneessä olevat ihmiset eivät voineet nähdä puuta, jota opas osoitti. Kun he tulivat lähemmäksi, kaikki pystyivät näkemään puun ja käärmeen ja he olivat ihmeissään siitä, kuinka opas oli nähnyt niin kauas. Oppaan aistit pysyivät kirkkaina elämisellä luonnon keskellä. Olemmeko me menettäneet kykymme venyttää tietoisuuttamme ja havaintokykyämme? Voimme saada tämän kyvyn takaisin harjoittelemalla.
Tämän kaiken johtoajatuksena on, että menetämme paljon siitä mitä elämällä on tarjottavana. Emme voi havainnoida elämässä olevaa kauneutta ja yhdistyä luontoon, ellemme todella käytä saamiamme aisteja.
Meidän tulee täysin elävöittää jälleen aistimme saadaksemme yhteyden ympäröivän maailman kauneuteen ja voimaan. Sitten me voimme todella arvostaa kauneutta, joka on läsnä kaikissa asioissa.
Meillä on myös ei-tavallisia aisteja. Meillä on kyky astua shamanistiseen, psyykkiseen ja intuitiiviseen tietoon käyttämällä sisäisiä aistejamme. Mutta myös tässä asiassa olen huomannut että monet meistä ovat lopettaneet sisäisten aistiensa kanssa työskentelemisen.
Ennen maanjäristystä tai muuta luonnonkatastrofia eläinten käytös muuttuu merkittävästi. Tsunamin aikaan Thaimaassa eläimet olivat siirtyneet korkeammalle turvaan ennen kuin ihmiset huomasivat hyökyaallon.
Ystävälläni oli boa-kuristajakäärme, joka tuli levottomaksi ennen maanjäristystä. Samaa käytöstä voidaan havaita linnuilla, koirilla, kissoilla ja muilla eläimillä. Useimmat ihmiset ovat vaimentaneet psyykkiset aistinsa aistiakseen samat viestit joita eläimet vastaanottavat. Toisten elollisten aistit ovat tarpeeksi herkkiä aistiakseen muutokset maassa ja ympäristössä.
Yksi suurimpia turhautumisen aiheitani opettaessani shamanistista matkantekoa on se, kuinka keskittyneitä ihmiset ovat “näkemään” matkojaan aivan kuten he katsoisivat televisiota tai elokuvaa. Minulle on ollut vaikeaa saada ihmiset kokemaan ei-tavallisten aistiensa syvyys, koska henget eivät kommunikoi pelkästään näyttämällä meille kuvia.
Shamanistinen matkanteko ei ole kehon ulkopuolella tapahtuva kokemus kuten monet muut harjoitukset tänä päivänä. Tietoisuuden muutoksella shamaani nostaa huntua näkyvän ja näkymättömän valtakunnan välillä ja astuu todellisuuden eri dimensioon. Shamaani on tässä maailmassa kaikki aistinsa toimivina. Shamaani näkee, kuulee, tuntee, ja maistaa aivan kuten me tekisimme jokapäiväisessä elämässämme. Shamaani kulkee auttajahenkiensä luo ja on tekemisissä heidän kanssaan samoin kuin me arkimaailmassa toisten ihmisten kanssa.
Voimme avata meidän ei-tavallisia aistejamme jokapäiväisessä elämässämme havaitaksemme ympärillämme rikkaan ja maagisen maailman. Voimme kuulla viestin tuulessa kävellessämme töihin. Kun tavalliset aistimme eivät ole niin ylikuormittuneita saamme kosketuksen sisäiseen tietoon jolloin yksinkertaisesti tunnemme luissamme tiedon tai viisauden.
Elolliset olennot kaikkine sisäisine ja ulkoisine aisteineen ovat loistavia opettajia meille siinä, kuinka uudelleen yhtyä sisässämme ja ulkopuolellamme olevaan maahan. Tehdessämme tämän huomaamme havainnointimme muuttuvan kaikista elämämme tapahtumista. Elämä saa syvemmän merkityksen ja voimme alkaa näkemään kauneuden, joka elämällä on tarjottavanaan ja sen, kuinka kallisarvoista on olla kehossa.
Monet ihmiset eivät halua olla yhteydessä kehoihinsa. Monista syistä, kuten menneen trauman tai sairauden vuoksi, kehossa oleminen on ennemmin tuskan lähde kuin nautittava kokemus. Ja monet meistä joilla ei ole kehoyhteyttä ovat myös menettäneet luontoyhteytensä, koska todellinen luonnossa oleilu palauttaa meille heti tiedon kehossa olemisen kauneudesta.
Meidän on aika kunnioittaa kehojamme eikä hylkiä taikka tuomita niitä. Meidän tulee sallia itsellemme kaiken luonnon tarjoaman näkeminen, tunteminen, maistaminen ja haistaminen. Silloin me asustamme maailmankaikkeudessa jonka tällä hetkellä meistä vain harvat voivat kuvitella.
On olemassa hyvin monta tietoisuudentasoa, joille voimme avautua meidän terävöittäessä havainnointiamme.
Syyskuun 19. päivä on täysikuu. Löydä oma tapasi oman ylimaallisen valosi kokemiseen. Ja kuten kirjoitin viime kuussa, suorita tarvittava valmistelutyö jotta pääset menemään tietoisuutesi pintakerrosta syvemmälle todellisesti kokemaan olevasi valo-olento. Värähtelytasosi tulisi muuttua. Tietoisuutesi tulisi kohota.
Tässä tietoisuuden ja värähtelytason kohonneessa tilassa koe sisäisen valosi yhtenevän valoverkkoon. Koe puhdas yhtenäisyyden tila sen valon kanssa, jota me kaikki säteilemme.
Jos et ole aikaisemmin lukenut kolumniani, voit lukea johdatuksen täydenkuun seremoniaan tältä nettisivustolta.
Syyskuun 22. päivä on syyspäiväntasaus. Uskomatonta, että uusi vuodenaika koittaa jälleen!
Pohjoisella pallonpuoliskolla eläjille on nyt täydellinen aika jättää taakse ne piintyneet maailmassa olemisen tavat, jotka eivät enää palvele elämää jossa voimme kokea näkyvien ja näkymättömien aistimme todellisen syvyyden. On loistava aika päättää olla tekemättä kompromisseja ja täydellisesti palauttaa elinvoima ja kokea laajempi ja syvempi havainnointitapa. On hyvä aika sukeltaa syvemmälle ja jättää taakse ne pinnalliset tavat, jotka pitävät meitä elämän pintakerroksissa. Päästäessämme menemään toimimattomat elämän- ja työskentelytavat avaudumme planeetan kanssa uudelle syntymiselle. Avaudumme uudelle tavalle elää.
Eteläisellä pallonpuoliskolla olijoille on hedelmällinen aika istuttaa siemeniä sisältäen vision josta kirjoitin yllä.
Toivon kaikille iloista, eloisaa ja säteilevää päiväntasausta!